Montusta monttuun – mikä niissä katutöissä oikein kestää?

Tiedote 4.5.2022

Kruunusillat-allianssi uusii parhaillaan kunnallistekniikkaa samanaikaisesti monessa paikassa, sekä Hakaniemessä että Kruununhaassa. Aidattuja työmaa-alueita on siellä sun täällä. Miksi näin? Miksei yhtä kohtaa tehdä kerralla valmiiksi ja siirrytä sitten vasta toiseen kohtaan kaivamaan monttua, jolloin haitta asukkaille ja liikenteelle olisi pienempi?

Suunnitteluko se on niin vaikeaa?

Katutyöt näyttävät usein maallikon silmin järjettömältä ja suunnittelemattomalta kaaokselta. Kaivetaan kaivantoja, joissa ei näyttäisi pitkään aikaan tapahtuvan mitään. Katu on auki monesta paikasta yhtä aikaa, eikä homma näytä etenevän missään. Jossain täytetään monttu ja hetken päästä kaivetaan ihan viereen toinen samanlainen.

Eivätkö kadunrakentajat tosiaan osaa suunnitella töitään niin, ettei koko ajan tarvitsisi kaivaa lähes samoissa paikoissa? Eikö kukaan ota kokonaisvastuuta niin, että tiedettäisiin, missä järjestyksessä työt tulee tehdä?

On varmasti olemassa huonostikin suunniteltuja työmaita. Kruunusillat-allianssissa kuitenkin töiden suunnitteluun panostetaan erityisen paljon – yksi allianssien parhaista piirteistä on suunnittelijoiden ja työnjohdon kiinteä, päivittäinen yhteistyö parhaiden ratkaisujen löytämiseksi ja ongelmien selättämiseksi. Niinpä kyse ei todellakaan ole suunnittelemattomuudesta.

Asukas on kuningas

Kaupungissa asuessaan saa nauttia nykyaikaisista arjen mukavuuksista, jotka toimivat niin hyvin, ettei niitä juuri koskaan tarvitse sen kummemmin miettiä. Vesi tulee ja menee, ja sähköt ja tietoliikenne ovat vain napin painalluksella juuri siinä laitteessa, mihin ne haluamme.

Tämä kaikki toimii samalla tavalla myös silloin, kun talojen vieressä putkia ja kaapeleita uusitaan ja korjataan. Vesi- tai sähkökatkoja on vain harvoin. Miten se on mahdollista? Luulisi, että kun vanhojen putkien tai johtojen tilalle vaihdetaan uusia, tulisi käyttökatkoja ainakin silloin, kun tehdään erilaisia kytkentöjä.

Nyt päästäänkin asian ytimeen. Käyttökatkoja ei synny, koska korjaustyöt suunnitellaan niin, että asukkaat eivät joudu niistä kärsimään ja olemaan ilman vettä, sähköä tai tietoliikenneyhteyksiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koko korjattava alue ”ohitetaan” rakentamalla väliaikainen linja, jota pitkin vesi tai sähkö kulkevat silloin, kun varsinaista linjaa korjataan ja uusitaan.

Laajoja kokonaisuuksia

Kunnallistekniikka muodostuu kokonaisuuksista, joiden vaikutusalue saattaa olla hyvinkin laaja. Sitä myös kannattaa korjata kerralla vähän isommalta alueelta, eikä tehdä vain lyhyitä väliaikaisia linjoja, jotta saataisiin korjattua jokin pieni pätkä. Kaikki liittyy kaikkeen: usein on jossain toisessa paikassa ensin uusittava jotain, ennen kuin jossain toisaalla voidaan putken pää avata ja tehdä uusia liitoksia.

Tästä syystä esimerkiksi Hakaniemen ja Kruununhaan alueella on uusittu putkia siten, että väliaikaisia linjoja (esimerkiksi paineellinen jätevesiviemäri) on rakennettu Pohjoisrannasta Hakaniemeen, Näkinpuistoon saakka ja putkia uusitaan koko tältä matkalta.

Väliaikaisia linjoja varten joudutaan myös perustamaan väliaikaisia pumppausasemia, kun tehdään niin sanottua ohipumppausta varsinaisesta linjasta.

Koska viemäri ei ole yksi suora putki vaan siinä on matkalla erilaisia liitoksia ja kaivoja, joista lähtee toisia putkia eri suuntiin, joudutaan uusimista varten kaivamaan paljon kaivantoja, joissa tehdään pitkäänkin töitä. Uusia kaivoja ja putkilinjoja varten joudutaan tekemään ponttikaivantoja ja valamaan perutuksia, jotta ne kestäisivät maan sisällä pitkään. Betonin pitää kuivua, ennen kuin kaivanto voidaan peittää maalla.

Kaukolämpö- tai viemäriputkia Kruununhaassa

Yllätyksellistä puuhaa

Kunnallistekniikkaa on rakennettu Helsingissä jo yli sadan vuoden ajan, ja käytössäkin on yhä jopa 100-vuotiaita putkia. On selvää, ettei tällaisten putkien sijainnista ole olemassa tarkkaa dokumentointia. Itse asiassa tarkkaa tietoa putkien ja johtojen sijainnista on olemassa vasta 80-90 -luvuilta lähtien.

Koska tietoa ei ole, putkia ja johtoja joudutaan kaivamaan varovasti esiin ja usein joudutaan tekemään suunnittelijoita varten koekuoppia vanhan tekniikan paikallistamiseksi. Koekuopista saadut lähtötiedot viedään suunnittelijalle ja hän pääsee niiden avulla tekemään suunnitelmaa. Tällainen koekuoppien kaivaminen voi ohikulkijan silmin näyttää turhalta työltä, koska niissä ei kukaan ainakaan heti ryhdy töihin – ja voi olla, että turvallisuussyistä ne ensin peitetään ja kaivetaan sitten vasta uudestaan auki, kun suunnitelmat ovat valmiit ja päästään töihin.

Maan alta löytyy muitakin yllätyksiä kuin yllättävissä paikoissa kulkevia putkia ja johtoja, sillä Helsingissä on sen asuttamisen aikana ehditty purkaa paljon rakennuksia ja rakentaa uusia. Maan alta löytyy esimerkiksi vanhoja perustuksia, joiden purkaminen uuden tekniikan tieltä hidastaa töitä. Lisäksi peruskalliota saatetaan joutua louhimaan.

Monenlaisia rajoitteita

Raskaat maanrakennustyöt aiheuttavat melua. Ympäristöviranomaiset rajoittavat meluavien töiden tekemistä siten, että niitä saa tehdä vain arkisin päiväsaikaan, lukuun ottamatta joissakin erityisen haasteellisissa paikoissa tehtäviä lyhyitä työvaiheita (esimerkiksi vilkkailla pääväylillä tehtävät työt, joiden takia liikenne on kokonaan tai lähes kokonaan katkaistava). Tästä syystä töitä ei voida tehdä esimerkiksi kahdessa tai kolmessa vuorossa, mikä nopeuttaisi niiden valmistumista.

Kaupunkilaisten pitää myös rakennustöiden aikana päästä liikkumaan asuinalueellaan turvallisia reittejä pitkin kotiin ja sieltä pois. Liikenteen on oltava mahdollisimman sujuvaa. Koska tilaa on rajallisesti, tarkoittaa tämä kadunrakentajille ahtaita työskentelyolosuhteita, mikä tekee työstä hitaampaa ja monimutkaisempaa. Koko katua ei voida kaivaa kerralla auki, vaan on edettävä pala kerrallaan. Väliaikaisten putki- ja sähkölinjojen lisäksi on siis suunniteltava ja rakennettava kiertoteitä, asennettava väliaikaisia liikennevaloja ja tehtävä väliaikaisia siltoja. Kaikkien väliaikaisten ratkaisujen teko tietysti hidastaa varsinaisen työn valmistumista.

Luonnonvoimia uhmaten

Isoimmista haasteista on mainittava vielä Suomen sääolosuhteet, kuten routa ja lumi, sekä tässä tapauksessa myös merelliset erikoisolosuhteet, eli kaivantoihin nouseva merivesi. Välillä työvaiheet ovat niin vaikeita, että niiden valmistumista pidetään työmaalla suurena voittona.  

Kaikesta tästä kamppailusta asukkaalla ei tietysti ole omassa kodissaan aavistustakaan – hänellä edelleen kaikki toimii, vaikka toki töiden melu saattaa häiritä. Sitä pahoittelemme ja toivomme ymmärrystä ja tämän kaikille tärkeän ja yhteisen asian, vuosikymmenestä toiseen moitteettomasti toimivan kunnallistekniikan, korjaus- ja ylläpitotöiden omistautuneille tekijöille.